En jaksa edes kirjottaa, on niin tyhjä ja yksinäinen olo. Miksi? Muuta kysymystä ei pyöri mielessä, kaikki lauseet alkavat sanalla, miksi?
Kirjoitin tänään runon. Jaan sen kanssanne. Ehkä jo huomenna on helpompi olla.
Yksinäisyys,
sinä kauhea tunne,
sinä hukutat minut.
käärit minut peittoosi ja suljet pimeyteen.
Mene pois,
sinä kauhea olo,
minun olisi niin aljon helpompi elää ilman sinua.
Katoa,
jotta jaksaisin taas hetken eteenpäin.
Tiedän,
hymy kaunistaisi kasvoni,
veisi pois kauhean tunteen,
mutta...
en vain jaksa.
Milla, paljon voimia ja halauksia täältäkin! Vaikka en tunne sinua, mutta tiedän. Kirjotat tosi kauniisti ja saat vangittua tunteet elävästi kirjoituksiisi<3..
VastaaPoistaEn tunne sinua, mutta haluan silti jättää jonkun merkin käynnistäni. Tai oikeastaan useammasta sellaisesta.
VastaaPoistaEn voi edes kuvitella, mitä käyt läpi. Minunkin tunteeni ovat joskus lähes sietämättömiä, vaikka en ole menettänyt ketään. En siis ymmärrä, miten olet jaksanut näinkin pitkälle. Ihailen sitä, että haluat jakaa kokemuksesi tällä tavalla. Moni meistä lukijoista varmasti pysähtyy ajattelemaan, kuinka hyvin itsellä asiat ovat. Ehkä joku saman kokenut saa tästä vertaistukeakin. Jatka ihmeessä kirjoittamista aina kun siltä tuntuu!
Voisinpa antaa sinulle voimia ja jaksamista. Onneksi sinulla taitaa olla hyviä ystäviä ja perhe tukemassa. Mutta olen varma, että monen muunkin ihan tuntemattomankin ihmisen rukoukset kantavat sinua. Haluaisimme auttaa, mutta emme voi sitä muuten tehdä.
Koeta jaksaa, aina tulee uusia valoisampia päiviä. Hiljalleen tästäkin syksystä tulee taas kevät.