Purkautumista, tunteita.. Kun on niin ainainen paha olo :(

Miten se voikin taas olla lähes viikonajan kaikesta kivasta huolimatta älyttömän vaikeita ja raskaita päiviä? Tuntuu niin pitkälät ajalta selviytyä huomiseen, eikä sitä huomista edes odota, se kun on kumminkin samanlainen ku tämäkin päivä :/ 

Kaipaan kauheasti ystävien seuraa, puheluita, ihmisiä ympärilleni. 
Pelkäsin jo masentuneeni, mutta masentunut sulkeutuu, ja itsekin tiedän sulkeutuvani silloin taustani vuoksi. 

Suru puskee näin reilun puolenvuoden jälkeen yhtäkkiä todella raskaana päälle. Mietin asioita miehessäni, kuinka ihana ihminen hän olikaan. Mietin niitä onnellisia vuosia, jotka saimme viettää yhdessä. ♥ olin oikeasti onnellinen kerrankin kaiken lapsuuden paskan jälkeen!

Nyt tuntuu pahalta, en halua enään kuulla kertaakaan, että olen todella nuori ja elämä edessä, tiedän sen itsekin. 

Esitän liian kauan aina vahvaa, ja sen vuoksi en enään jaksa. Haluan olla heikko, tahdon että joku antaa mun olla heikko ja ottaa lähelleen, lohduttaa.. mutta kuka sen tekisi kun häntä ei enään ole :( ♥


Liekö kaamosmasennusta vielä surutyön lisäksi :/

Olen kuin tämä elukka, joka miehelläni oli. Tahtoisin pinnalle, mutta vasta pää on pinnalla ja kokoajan on vaara tippua takaisin syvyyteen. :(