Sunnuntaista tiistaihin piti pientä lämpöö vain, mutta sitten eilen, keskiviikkona lämpö nousikin yllättäen 38 asteeseen eikä laskenut enään kuumekipulääkkeillä. Lähdin sit illalla jo ouluun päivystykseen istumaan kaverisin kanssa, kun henkikin alkoi jo mennä ahtaalle. Siellä vierähtikin sitten 5 tuntia. Tuloksena antibioottikuuri keuhkoputken tulehdukseen sekä piti käydä spirassa, jotta hengenahdistus helpotti edes hieman.
Tämän päivän olenkin sitten makoillut enimmäkseen sängyn uumenissa, lukenut facebookia ja syönyt karkkia. Muutama tunti sitten sain pikkusiskon avukseni tänne ja kyllä olen ollut siitä kiitollinen. Sisko laittoi pyykit pois narulta ja siivoili kotiani hieman. Nyt on ihanampi olla, kun on puhdas koti jälleen. Sen verran virkustuin tässä illan aikana, että jaksoin nousta ylös ja tehdä pikaisesti uunissa ruokaa siskolleni ja itselleni.
Nyt odottelen vain, että kello tulisi tarpeeksi paljon. Saisi ottaa sitten ilta-antibiootin ja muut lääkkeet ja pääsis kahtelemaan unikuvia.. En oo kokopäivänä taas nukkunut, kun en osaa päivisin nukkua. Heti jos päivisin nukun yhtään pitempään, yöunet kärsii.
En tiedä johtuuko tää taudista, vai mistä, mutta olen viimeaikoina nähnyt paljon unia Petrosta. Eräänäkin yönä näin unta, että joku soitti minulle, että Petron puhelin on löytynyt jostain. Sitten kun kyselin, mitä on tapahtunut niin he kertoivat onnettomuudesta. Ehdin paikalle, kun Petro oli vielä hengissä ja sain hyvästellä hänet. :/ Itku tuli samantien kun heräsin. Tuntui, kuin olisin oikeasti saanut pitää hänet vielä hetken lähelläni ja hyvästellä hänet.
Toivotaan, että tämä tauti ei enää kauan asuis mun luona, ja pääsisin jälleen elämään kiinni ja kouluun!
PS. Jättäkää jotain kommenttia, sillä tuntuu välillä siltä, kuin puhuisi seinille, vaikka näkee, että kävijoitä on satoja... :)
Paranehan pian!:)
VastaaPoista