 |
| Kuva P.R |
Viimeviikolla suunnittelin keski-suomessa asuvan ystäväni kanssa, että jos hän tulis käymään mun luona viikonlopun. Hiljalleen, kun loppuviikko lähestyi, alkoi kuviot seljetä. Ja niinpä vihdoin perjantai-iltana komea audi kaartoi pihaan tuoden minulle 3 ystävää vierailulle.
Perjantain vain oleskelimme, käväsimme illalla pikaisen kierroksen Oulussa autolla ja haimme lisää ystäviä tänne minun pieneen kaksiooni. ( Joka on muuten yllättävän tilava. :) ) Lauantaina löhösimme aamun, ja sitten iltapäivästä lähdimme Ouluun, suureen cityyn :). Torin rannassakin piti illalla pyörähtämässä, ihan vain katselemassa menoa.
Ilta, tai oikeastaan se oli jo melkein yötä, vietimme minun luonani ja saunoimme sekä juttelimme niitä näitä. Välillä syvällisempää, välillä taas nauru kuului varmasti naapuriin saakka. :)
Sunnuntai oli haikea päivä. Mitään ei ehditty tekemään. Oltiin vain, ja katsottiin, kuinka aika juoksi kohti iltaa, jolloin heidän oli pakko lähteä kotiin. :( Ikävä on ollut, mutta onneksi paluu arkeen on ollut pehmeä.
 |
| Kuva P.R |
Vaikeuksia on taas ollut. Itkun puuskat yllättävät oudoissa paikoissa. :/ Yksin en uskalla jälleen jäädä asunnolleni yöksi. Se on taas takaisku, sillä välillä olin jo pitempiäkin aikoja yksin yötä kotona. Nyt piti illalla jälleen soittaa pikkusisko yökylään, vielä en koe haluavani jäädä yksin. Päivät menee hyvin yksin, mutta kun ilta pimenee, tulee ikävä ja pelko, että entä jos minulle sattuu yöllä jotain. Kukaan ei tiedä, kukaan ei huomaa. :/ Onneksi on noita pikkusiskoja, joita pyytää yöksi. <3
Vaikka syksy toisaalta pelottaa, niin silti siinä on oma hohtonsa. Saa sytytellä kynttilöitä asuntoon, nauttia niiden lämmöstä ja pehmeästä valosta. Mutta toisaalta silloin on varmasti kovempi ikävä, sillä ei ole sitä rakkainta ihmistä lähellä, jonka kanssa jakaa se hetki. :/
Kynttilänvaloisia iltoja ja nauttikaa vielä tästä loppukesän hehkusta!
 |
| Kuva P.R |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti