Kiireitä..

Olen aloittanut keskiviikkona koulun. Kiireitä on ja väsy on kova. Sitä on vielä niin heikko ja väsynyt. Jopa koulunkäynti tuntuu raskaalta, mutta kun motivaatiota on ja innostusta riittää, niin jaksaa kaikesta huolimatta käydä koulussa.

Keskiviikkona 8.8 oli minun ja Petro- rakkaani 4 vuotis kíhlapäivä. Äitini yllätti minut iloisesti, sillä luulin ettei kukaan muistaisi meidän kihlapäivää. Illalla aika myöhään ovikello soi, ja äitini tuli käväsemään kylässä ja toi kauniin valkoisen kukkasen. Toisen samanlaisen kukkasen hän oli vienyt haudalle. Kuinka minä rakastankaan vanhempiani. <3

Eilen sain lähes valmiiksi yli viikon kestäneen suuren syyssiivouksen asunnossani. Löysin jälleen Petron t-paidan, joka oli onnettomuusaamuna sattunut jäämään huoneemme lattialle (yleensä mitään vaatteita ei lojunut missään). Mietin kauan, haistelin tuttua tuoksua, jota paidassa vielä vähän on, mutta en raskinut vielä paitaa laittaa pyykkiin. Sitä ihminen takertuu pieniin muistoihin ja tuttuihin asioihin elämässä, kun pohja lähtee alta.

Olen kaivannut rakastani paljon. Olen itkenyt paljon. Se ahdistaa, kun on arka itkemään ja yhtäkkiä alkaa yleisellä paikalla itkettämään. :/

Mut aika aikaa kutakin. Askel askeleelta, hetki hetkeltä, päivä päivältä. Hiljalleen kohti aurinkoa, valo näkyy jo tunnelin päässä, ei ole enään niin toivoton olo. :)

Sytytelkää kynttilöitä sisälle, tunnelmoikkaa takkatulen ääressä ja haistelkaa ilmaa! Syksy on tulossa, ja siitäkin vuodenajasta voi nauttia!