Miksi muille? Mikei meille?
Olen onnellinen siitä, että ystävät ympärilläni saavat pienokaisia. Näen sen heidän silmistään, kasvoistaan, kuinka he rakastavat sitä pientä tähtisilmää, ihmettä.
Samalla kuitenkin, joka kerta kasvaa suuremmaksi ja painavemmaksi möykky rinnassani. Miksi muille? Miksei meille?
Edesmenneen rakkani kanssa toivomme ja rukoilimme lasta. Mutta Taivaa Isä tiesi tulevaisuudesta ja näki parhaaksi antaa meidän olla kahden. Nyt olen miettinyt tässä viime viikkoina, miksi en saa lasta? Miksi en saa edes pientä merkkiä siitä, että saan joskus vielä kokea äitiyden ilon.
Tänään näin televisiosta kuinka äiti onnellisena nosti lapsen rinnalleen heti syntymän jälkeen. Valtava kaipuu valtasi minut. Vaikka tahtoisinkin opiskella nyt rauhassa ammattini loppuun, en voi sille mitään, että kaipaan pientä perheeseemme.
Täytyy vain tyytyä ylemmän tahon tahtoon. Hän antaa sen mikä meille kullekin on tarkoitettu.
- Milla -
Äiti, jolla ei ole lasta
ROHKEUTTA SINULLE, ÄITI,
jolla ei ole lasta.
Sinulla on äidin sydän ja mieli.
Sinulla on syli,
joka olisi valmis ottamaan lapsen vastaan
ja kädet, jotka janoavat lapsen
käden kosketusta.
Mieltäsi viiltää kaipaus.
Tunnet epäonnistuneesi siinä,
mikä muille on itsestään selvää.
Rohkeutta!
Sinulla on toivoa.
On monia tapoja syntyä.
On monia teitä tulla äidiksi.
Kuuntele itseäsi,
rukoile ja etsi tietäsi.
Rakkaus jota kannat sisälläsi on lahja.
Ehkä joku lapsi juuri nyt kaipaa äidinrakkautta,
jota juuri sinä voit antaa.
(Anna-Mari Kaskinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti