Kuka jaksaa hymyillä päivästä toiseen silloin kun on vaikeaa? Kun huolet kaatuu päälle, pyykkivuori tulee vastaan kylppärin ovella, tiskipino nousee korkeuksiin ja jääkaapissa palaa vain valo? Villakoirat juoksevat pitkin lattioita ja sängystä vällyjen alta kuuluu vain: köhköh atsiuh!
En ainakaan minä jaksa hymyillä. En sitten millään.
Välillä toki pääsee jo sellainen kauhistuttavan kuuloinen naurunhörähys. Eihän tää voi olla totta edes kahden hengen taloudessa, tällainen kaaos. Kuka sotkee? Miksei kukaan siivoa?
Päätän vakaasti siivota heti kun olo kohenee.. Kuitenkin huomaan illalla myöhään siivoavani ja yksiväni samalla kauheasti. Kohta istahdan sohvalle ja pitelen kylkiäni. Miksi piti taas koittaa siivota? Enkö ymmärrä, etten voi nyt kun olen juuri päässyt keuhkokuume diagnoosista lievempään eli vain (jos sen niin voi sanoa) keuhkoputkentulehdus diagnoosiin. Perjantaihin saakka pitäisi levätä. Mutten osaa..
Huhhei. Jospa ens kerralla jotain positiivisempaa, nyt ei irtoa sellaista.. :/
Toivotaan että aurinko pilkistäis jo huomenna pilvien lomasta :)
-Milla-
Voimia milla ja parantelehhan ittes kuntoon ♡ käske teemun vähän siivota sielä :-) tulkaahan käymään välillä kattoon meijänki kaaosta :-)
VastaaPoista