Oma koti kullan kallis!

Mökillä on välillä hyvä käydä tyhjentämässä pää nauttien luonnonrauhasta. Kuva aamuyöllä!

Koulussa olen päässyt jo ajelemaan kuorma-autolla!

Tupa

Tupa

Makuuhuone

Makuuhuoneen työpiste

Lappia liukuovessa <3

Kukat piristää kummasti sateistakin päivää.

Nyt ei sormet liiku näppäimillä kuin yleensä, ei vain tule tekstiä. Halusin kuitenkin jakaa teidän kanssanne kuvat omasta kodistani. Minun ja uuden rakkaan aviomieheni kodista. <3

Onhan se kumma!

Lähes 3 vuotta ehdin kärsiä vatsakivuista jotka tulivat aina yllättäen, ilman syytä. Tutkittiin aina vain painelemalla ja ottamalla verikokeita. Mutta kun kaikki oli kunnossa, ei lisätutkimuksia tehty. Satoja euroja onmennyt päivystysmaksuihin kun olen sinne niin usein näiden lähes 3 vuoden aikana joutunut.

Sunnuntai-iltana alkoivat jälleen vatsakivut, mutta särkylääkkeellä sain kuriin ja menin unille.. Aamulla kivut jatkui ja taas lisää lääkettä.. Illalla kivut vaan voimistui voimistumistaan ja lopulta tuntui etten voi puhuakaan. Huono olo seuras kipuja ja lopulta oksensin verta. :/ Kova säikähys ja kohti oysia jälleen!

Vihdoin ottivat minut vakavissaan! Pääsin todella nopeasti eteenpäin ja petiin pötkölleen. Vihdoin löytyi lääkäri, jolla oli kokemusta samantapaisista tapauksista. Oireetkin hiljalleen alkoivat helpottamaan ja pystyin jo hieman hymyilemäänkin. Miehellenikin totesin vain: ''En mä sit kuollutkaan! Ette te näin helpolla minusta pääse! :) '' Lääkäri tutki, veriarvoissa jälleen kaikki ok. Kyseli ja tutki.. Vihdoin sain vastauksia ja lääkityksen! Olo on todella helpottunut. Kaikki tämä piina onkin hoidettavissa! Refluksitauti erilaisilla ei tavallisilla oireilla siis kyseessä ja vatsansuojalääkkeet käyttöön.

Stressi saa siis koviakin aikaan. Oireet pahenivat Petron kuoleman jälkeen huomattavasti. Stressaan helposti asioista ja yhtäkkinen toisen ihmisen, oman rakkaan, puuttuminen elämästä sai elämän mullistumaan vieläkin enemmän. Älkää siis ihmiset stressatko liikaa!

Petron yllättävä kuolema on jättänyt minuun jälkensä. Pelkään itse kuolevani myös. Kyllä sitä on ollut niin huolissaan ja ehtinyt kuvitella jos mitkäkin mahdollisuudet tähän vatsaongelmaan. Jospa nyt helpottais!!

Tällaista tällä kertaa! :)

Lentopallosta juuri tulin, saunassa kävin ja nyt on niin hyvä ja rento olo. Ihanaa kun on elämässä sellaisia ihmisiä ja asioita, jotka saavat mielen hetkeksi puhtaaksi aivan kaikesta!

Love.
Milla

Ahistusta ja itkua..

Kuka jaksaa hymyillä päivästä toiseen silloin kun on vaikeaa? Kun huolet kaatuu päälle, pyykkivuori tulee vastaan kylppärin ovella, tiskipino nousee korkeuksiin ja jääkaapissa palaa vain valo? Villakoirat juoksevat pitkin lattioita ja sängystä vällyjen alta kuuluu vain: köhköh atsiuh!

En ainakaan minä jaksa hymyillä. En sitten millään.

Välillä toki pääsee jo sellainen kauhistuttavan kuuloinen naurunhörähys. Eihän tää voi olla totta edes kahden hengen taloudessa, tällainen kaaos. Kuka sotkee? Miksei kukaan siivoa?

Päätän vakaasti siivota heti kun olo kohenee.. Kuitenkin huomaan illalla myöhään siivoavani ja yksiväni samalla kauheasti. Kohta istahdan sohvalle ja pitelen kylkiäni. Miksi piti taas koittaa siivota? Enkö ymmärrä, etten voi nyt kun olen juuri päässyt keuhkokuume diagnoosista lievempään eli vain (jos sen niin voi sanoa) keuhkoputkentulehdus diagnoosiin. Perjantaihin saakka pitäisi levätä. Mutten osaa..

Huhhei. Jospa ens kerralla jotain positiivisempaa, nyt ei irtoa sellaista.. :/

Toivotaan että aurinko pilkistäis jo huomenna pilvien lomasta :)

-Milla-

Naura tai edes hymyile päivittäin!

Eilen oli loistopäivä. Tai no ei päivä, mutta ilta!

Kuulin keväällä ystävältäni Nauruklubista ja päätin lähteä testaamaan. Mukaan tempasin lähes naapurissa asuvan ystäväni arjen keskeltä rentoutumaan.

Aluksi tuntui ihan hullulta, mutta loppua kohti fiilis vaan kohosi ja kohosi. Vielä kotonakin nauratti! Suosittelen jokaiselle!!

https://www.facebook.com/OulunNauruklubi?fref=ts TSEKKAA!

Niin ja sitten asiaan..

Ihminen on kumma olento. Sitä hyvin usein valittaa ja valittaa, kaikki on aina huonosti. Käytämme turhaan kasvojemme lihaksia surullisen, myrtyneen yms ilmeen saamiseksi kasvoille. Miksi? Hymy käyttää paljon vähemmän lihaksia (suomalaiset on tunnetusti laiskoja) ja saa kaiken lisäksi hyvän olon itselle. Kokeileppa naurahtaa tekonaurua muutama kerta. Vaikka ihan yksiksesi missä tahansa. Saat varmasti aikaan hölmistyneen hymyn kasvoillesi ja liekö jopa oikean naurahduksen. Kehomme ei tunnista tekonaurun ja oikean naurun eroa, vaan alkaa erittämään endorfiinia, hyvänmielen hormonia aivoihimme. :) Ja näin tulemme paremmalle tuulelle.

Kirjoitan tätä tekstiä nyt kipeenä, sängynpohjalta. Mutta uskokaa tai älkää, hymyilen silti..

Sovitaanhan niin, että hymy päivässä? Koetappa kaupassa, ravintolassa, bussissa tai missä tahansa tartuttaa hymysi, se ei ole vaikeaa! :)

Hymyjä ja aurinkoa syksyyn!

-Milla-