Mietteitä..

Liekö tätä enään kukaan lukee, mutta omaksi iloksi (jos tätä iloksi voi kutsua) kirjoitan..

Miten sitä voi olla samalla onnellinen ja surullinen?

Olen onnellinen, että minulla on rakastava mies mutta samalla olen surullinen siitä, mitä olen menettänyt.. Miksi ihminen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään? Minäkin vain aina valitan ja valitan.. Eikö mikään riitä?

Minulla on koti, on rakastava puoliso, ihana koira, ruokaa, vettä.. Mutta silti olen tyytymätön? Kiukkuan helposti. Räjähtelen..

Välillä iskee suunnaton ikävä ja suru.. Miksi minulta on niin paljon otettu pois. Miksi elämääni on heitelty?

Vihaan välillä itseäni, välillä elämää ja välillä vihaan kaikkea mitä ympärilläni on. Joskus haluan vain olla vihainen jollekin asialle, ja sitten olen.

Pian kuitenkin naurahdan, hölmö minä..

Mietteitä, elämää syvempiä.. Liekö ratkaisuja kellään, missään..

-Milla-