Mietteitä..

Liekö tätä enään kukaan lukee, mutta omaksi iloksi (jos tätä iloksi voi kutsua) kirjoitan..

Miten sitä voi olla samalla onnellinen ja surullinen?

Olen onnellinen, että minulla on rakastava mies mutta samalla olen surullinen siitä, mitä olen menettänyt.. Miksi ihminen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään? Minäkin vain aina valitan ja valitan.. Eikö mikään riitä?

Minulla on koti, on rakastava puoliso, ihana koira, ruokaa, vettä.. Mutta silti olen tyytymätön? Kiukkuan helposti. Räjähtelen..

Välillä iskee suunnaton ikävä ja suru.. Miksi minulta on niin paljon otettu pois. Miksi elämääni on heitelty?

Vihaan välillä itseäni, välillä elämää ja välillä vihaan kaikkea mitä ympärilläni on. Joskus haluan vain olla vihainen jollekin asialle, ja sitten olen.

Pian kuitenkin naurahdan, hölmö minä..

Mietteitä, elämää syvempiä.. Liekö ratkaisuja kellään, missään..

-Milla-

Muutto. Väsy. Sairastelu.

Hengissä ollaan, just ja just..

Ei ole ehtinyt eikä jaksanut kirjoittaa..

Miten sitä onkin niin väsynyt kaikkeen..

Olen nähnyt unia.. Nukkunut levottomasti. Miksi olet unissani? Miksi mietin sinua? Miksen kaipaa sinua enään niinkuin ennen? Miksi? Miksi?

Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia. Ehkä huomenna, ehkä jo tänään..