Reissua, reissua ja välillä jopa kotiin..

Olen viimeaikoina reissannut ahkerasti. Nyt alkoi jo välillä iskemään koti-ikävä. Tunsin, että haluan omaa rauhaa.

Eräänä päivänä nostin katseeni ylös varpaistani, kuinka kaunis maailma onkaan!

Enimmäkseen olen nauttinut siitä, että olen saanut olla ystävien kanssa, kulkea omia polkuja ja matkustaa. Nyt tahdon omaa rauhaa, olla vaan kotona ja nauttia rakkaitten koirieni seurasta.

En tiedä, onko tämä ollut pakenemista vai irtiottoa. Aivan sama kumpaa, sillä olen nauttinut tästä vapaudesta. Sain ajokortin reilu 2 kuukautta sitten, enkä sen jälkeen ole paljon kotona oleskellut. Olen nauttinut vapaudesta, reissannut, tavannut kauempanakin asuvia läheisiäni.

Nautin autonratissa öisistä hiljaisista hetkistä.

Mutta välillä pitää rauhoittua kotiin. Arki pyörii pikkuhiljaa. Olen myös vihdoin voittanut pelkoni yksin olemisesta ja nukkunut yöni yksin kodissani. Hieman tuntuu tyhjältä, mutta silti yllättävän turvalliselta, onhan minulla koirat seurana.

Olen viimeiset 3 päivää ollut todella lennossa. Hyvä fiilis on vallannut niin kehon kuin mielen. Hankin uuden auton, uuden koiran ja lisää elämää akvaarioon. Huomenna käyn vielä hakemassa itselleni uuden astianpesukoneen. Entinen on ollutkin rikki jo yli 5 kuukautta, sillä se meni rikki muutama päivä mieheni kuoleman jälkeen.

Sielunmaisema peilautuu merestä ja pilvistä.

Tunnustin itselleni, että olen väsynyt. Kaipaan arkeeni helpotusta ja siksi päätin ostaa uuden astianpesukoneen. Tiedän monen ystäväni ajatelleen, että mitä yksinasuva nuori tekee astianpesukoneella, mutta tunnen itse, etten vielä jaksa kovinkaan paljoa töitä kerralla. Pieni, mutta suuri helpotus arkeen. :)

Nyt nukkumaan, unirytmien pitäisi pysyä suunnilleen edes kohdallaan, jotta pysyy virkeänä ja jaksaa. Kumma, kuinka minä, entinen yövalvoja olen huomannut, että kun nukkuu tarpeeksi ja oikeaan aikaan, on mielikin paljon pirteämpi. Asiat tuntuu helpommilta ja jaksaa käsitellä eri tavalla eteentulevia vaikeuksiakin.

Loppuun haluan vielä jakaa teidän lukijoiden kanssa muutaman kuvan minulle niin rakkaista koirista, joita on jo kolme vaikka kuvissa vasta kaksi :)

Palataan!

Bella - rakas pieni sohvaperuna :)

Bablo - aina vauhdissa :)

Kaipaus..

Saatoin arvata, että kaipaisin sivua, että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista. 
En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että 
autius ei olisi 
jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla. 
Että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi 
joka hetki. 
~Lassi Nummi


Tänään olen jälleen kaivannut rakkaintani. Olen ollut Helsingissä kiertelemässä ystävieni kanssa ja tutustumassa suureen cityyn pienenä maalaispitäjän kasvattina. Muutama vuosi sitten olimme rakkaani ja hänen pikkuveljensä kanssa Helsingissä. Samoja polkuja kuljin nytkin osittain. Muistoja paljon. Olisi ollut niin ihana vielä kerran käydä rakkaani kanssa siellä.


Mutta jotain hyvääkin tässä päivässä. Olen toteuttanut unelmani, josta olen haaveillut jo kauan. Siitä lisää vähän tuonnempana, sillä tämä säilyy vielä läheisimmillenikin yllärinä. :)


Ihana päivä, kesäinen auringon paiste, ystävät, yllättävä sade ja kirpputori rannassa. <3 Näistä nautin..

Olen reissannut jälleen eteenpäin. Hiljalleen kotia kohti, vähän jo ikävä. Sunnuntaina sitten.

Kuulemiin.. <3

Vähän parempi päivä..

Eilinen oli kauhea päivä. Itkin, surin ja olo oli todella paha. Mutta siitäkin selvisin ystäväni avulla. Miten selviäisinkään ilman teitä, rakkaat ystävät. <3

Tänään sain ystävältäni niin lohdullisen viestin. Jaan sen teidän kanssanne.

''Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
 arka ja avuton juuri silloin
 kun sitä oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
-Marleena Ansio- ''

Tämä toi kyynelet silmiini, mutta onnenkyynelet.

Matkustelen, olen nytkin ystävieni luona kaukana kotoa. Muistot kulkevat mukana mihin menenkin, niitä ei pääse karkuun, enkä tahtoisikaan..

Hiljalleen unille, palataan pian.

Tänään tunnen jälleen tuskaa..

Niin..

Siitä on jo 5 kuukautta, kun kaikki tapahtui. Muutama sekunti, ja kaikki oli ohi.

Vieläkään en käsitä..


Rakas mieheni nukkui pois tästä maailmasta 17.2.2012, kun hänen ajamansa auto ajautui päin kuorma-autoa. Tästä tulette rakkaat lukijat lukemaan vielä paljon.

Sain noin tunnin sisällä onnettomuudesta soiton, joka muutti koko elämäni.
Maa katosi jalkojeni alta..
Kaikki katosi..

Silti hymyilin, päätin selvitä ainakin kuukauden. Niin, olen selvinnyt jo 5 kuukautta..

Hitaasti, välillä varmasti, välillä haparoiden kuljen valoa ja omaa itsenäistä elämää kohti. Hiljalleen..

Tunnen, itku on tulossa jälleen, tämä ikuinen vieraani.. Suru ja tuska hukuttavat alleen kuin aalto, joka pyyhkäisee merenpinnalla kellujan syvyyksiinsä. Taistelen. Tunnen kuinka joku nostaa minua. Näen käden. Kiitos rakkaat ystäväni, kiitos. <3


Kirjoitin runon rakkaalleni hautalaitteeseen. Se kuvaa tunteitani niin hyvin.

Tähän jääköön tänään.. Palaan pian..