Viimeisiä aikoja..

Tämä näky ei välttämättä enään kauan ole sohvallamme.. Kävin tänään bellan kanssa eläinlääkärissä.. Bella oli viimeviikon kipeän oloinen ja on ollut jo pitkään tosi väsyny. Nyt sitten viikonloppuna vointi huononi rajusti ja käytiin päivystyksessä. Ultrassa näkyi vatsassa jotain ylimääräistä ja verikokeissa ilmeni voimakas anemia ja muutama muu arvo pielessä. Niimpä tänään päivällä kävimme bellan kans jatkotutkimuksissa. Anemia oli pahentunut kun ei oikein syö nyt kun on kipeä. Sen vuoksi otettiin uudestaan ultra ja lisäksi myös rtg. Bellan maksasta löydettiin iso kasvain jolle ei voi tehdä mitään.. Niimpä täällä meillä vietetään surullista aikaa, lääkitään ja hoivataan. Aikaa voi olla viikko, kuukausi tai enemmän, ennustetta ei ole. Bellan oireita hoidetaan voimakkailla kortisoneilla ja ensiviikolla on kontrolli. Jos hoito auttas bellan vointiin, jatketaa sitä kunnes ei ole mitään tehtävissä, jos ei auta tai bellan vointi romahtaa, saa bella siirtyä vihreämmille niityille. Tärkeintä on nyt vain se, että bellalla on hyvä olla eikä sen tarvitse kärsiä.


Rakas! Tuntuu niin pahalta hiljaa hyvästellä ystävä, joka on kulkenut mukana viimeisimmät vaikeat vuodet. Mutta tärkeintä on, että bellalla on hyvä olla! En halua bellan kärsivän.. Päivä kerrallaan!

<3

Kuulumisia

Vähän kevään kuulumisia. Rankkaa on ollut.. Olin tuossa kuun alussa psykiatrisella osastolla viikon verran. Voimat loppu totaalisesti enkä enää pärjännyt kotona. Viikon jälkeen halusin jo kotiin ja tässä sitä on nyt kituuteltu.

Osaston jälkeen mulla alkoi nuorisopsykiatrian polilla hoitokartoitus. Sutä ois vielä kaks viikkoa jälellä ennen kuin saan lopulliset diagnoosit ja hoitomääräykset. Kartoitus on ollut todella rankkaa. Kaikki vanhat haavat rrevitty auki, puitu asioita. On juteltu niin mun koulukiusaamisen seurauksista, itsetunto ongelmista kuin myös leskeyden jälkeen jättämistä jäljistä.

Tämän viikon hoitokartoituksessa juteltiin lääkärin kans tulevista diagnooseista. Kaikista masennus ja ahdistuneisuus testeistä on tulokset rajuja.. ei siis hyvältä näytä. Ainakin masennus, ahdistuneisuushäiriö, raju paniikkihäiriö ja postraumaattinen stressioireyhtymä diagnoosit tulossa. :(

Kolme edellistä yötä mennyt levottomasti. Aamut väsyneitä ja päivällä paha ja levoton olo. Tuntuu ettei tahdo jaksaa mitään ja kotikin kuin pommin jäljiltä. Lisäksi paino taas noussut. Enkä voi enään edes pelata lentopalloa kun akillesjänne ja polvi temppuilee. :(

Yksi asia on kuitenkin, mikä on tuonut iloa ja energiaa arkeen. Tupperware konsulenttina aloitin alkuvuodesta ja pidän erittäin paljon tästä työstä! Toki välillä on aivan liian vähän kutsupaaikkoja kun ei oikein riitä energiaa hankkia uusia paikkoja.. ei kukaan blogin lukijoista oulun lähikunnissa (max 150km) ole kiinnostunut pitämään kutsuja? olis kiva ku sais lisää kutsupaikkoja niin ei voisi liikaa jäädä kotiin murehtimaan elämää.. (minut tavoittaa s.postitse : pikkupeikko@windowslive.com.)

Valoisaa alkukesää ja koitetaan nauttia kevään huumaavvasta tuoksusta sekä lisääntyvästä auringonvalosta!

love -milla

Alkukevään kuva omasta jokirannasta

Elämän nälkä

tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee

verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin
kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimein herättää

elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee.

Yllä on Pave Maijasen elämän nälkä kappaleen sanat. Minulla on elämän nälkä. Kuinka hyvin nuo sanat osuvatkaan minuun. En tahdo välillä jaksaa ajatella seuraavaa tuntia, saatikka päivää, viikkoa, kuukautta. Olen tullut tieni päähän. Olen yli puoli vuotta koettanut hakea apua itselleni sitä silti saamatta. Kauanko vielä jaksan? En isaa enää itsekään vastata siihen..

Jos vielä huomiseen, jospa huomenna tulisi jokin merkki, valo tai edes pieni hymy, ajatus.

Anteeksi, en ole jaksanut kirjoittaa, sillä kaikkea pahaa oloa sisältäni en halua tänne purkaa..

<3

Sirpaleita..

Käperryn omaan maailmaani ja suljen muut pois itsestäni.
Kyyneleet virtaavat sisääni, polttaen sisimpäni karrelle..
onko aina ollut näin, kysyn itseltäni.

Onko aina niin että minä annan, saamatta itse mitään? 
Tuska vyöryy sanojen mukana ulos minusta.

Katson itseäni vailla rakkautta ja ihmettelen, 
miksi ja milloin menetin itseni,
oliko se tämä kipu kokonaisvaltainen, 
joka vei minut mennessään?
Oliko se masennus, joka muutti minut?

Surullisena, laitan oveni lukkoon ja piiloudun.

-tuntematon-

Olen sirpaleina. Elämänilo kadonnut. Mutten tahdo kuollakaan.

Päivä ja hetki kerrallaan, pienin askelin.

Jaksoin silti yöllä yksin pihalla seisoskellessani hymyillä. Pakkanen nipisteli poskia, kuu valaisi pihan ja lumi kimmelsi kilpaa tähtien kanssa.

Ei auta kuin etsiä pienistä hetkistä ja asioista iloa jonka avulla jaksaa seuraavaan päivään.

Hiljalleen, sirpaleita keräillen.